perjantai 17. lokakuuta 2014

Aurinkoa ja arjen luksusta.

Eilen oli fiilis ihan huipussaan! 😊
Ensinnäkin jo siksi, että sain tehtyä itselleni blogin, "jihuu"!😁 Moisen voittaja-fiiliksen päälle tein hölkkälenkin, jonka jälkeen valmistin herkullisen marja-hedelmäsmoothien siemenillä ja pähkinöillä.

Aurinko paistoi lämpimästi koko päivän, joten juuri loistava ilma terapeuttiselle metsätreenipäivälle. Terapeuttisella tarkoitan sitä, että lähdin iltapäivällä maastoon tarpomaan ja hölkkäämään äitini kanssa. Siellä me puhutaan niitä näitä omista fiilareista ja tietty naureskellaan kaikelle hömpälle. Raitis ilma ja huippu hyvä (tsemppari)seura tekee hyvää niin mielelle kuin keholle.
Vaikka tykkäänkin eniten kuntosaliharjoittelusta ja sen jälkeisestä lämpimästä hyvästä olosta niin on se kumma kuinka tuo aina vieroksumani hölkkääminen raittiissa ilmassa tuo aivan saman ellei jopa kokonaisvaltaisemman hyvän olon tunteen. Ulkoilmassa tärkeän ihmisen ja kauniiden syysvärien värittämissä maisemissa sitä näköjään unohtuu vallan koko hikinen hyppely.
Eli ei muuta kuin ylös, ulos ja lenkille! 😊

Muuten jo kaikkinensa täydellisen päivän kruunasi vielä lenkin jälkeinen illallinen ravintola Napolissa, mmm.. On kuin olisi päässyt hetkeksi ulkomaille nauttimaan hyvästä ruuasta ja ihanasti pimenevästä illasta♡ Minun lautaseltani löytyi kunnon lihapizza -> strutsia, villisikaa ja riistakäristystä 😋 Eilen tuota herkkupizzaa syöneenä vesi herahtaa vieläkin kielelle ihan pelkästä ajatuksestakin. 😁
Aurinkoista perjantaita! 😊



torstai 16. lokakuuta 2014

Ensi askeleet.

Elämä.
Elämän määrittely ois suhteellisen helppoa, jos pitäydyttäis vain siinä, millaista elämää maapallolla on nyt. Tarkemmin kun aloin miettimään, että kun otetaan huomioon kysymykset elämän synnystä maapallolla, Maan ulkopuolisesta elämästä ja keinotekoisesta elämästä, aihe osoittautuu huomattavasti monimutkaisemmaksi.
Silti sanaa "elämä" ja sen sisältöä voi kuka tahansa ryhtyä järjestyksestä huolimatta aika helpostikin kuvailemaan.
Päästäänkin aiheeseen: Minni.
Pitkään olen blogeja seuraillut, vielä pidempään omasta blogista haaveillut.
Sama mitä sain elämän määrittelystä pätee pitkälti siihen miksi en ole saanut blogihaaveilua toteutukseen.
Äkikseltään omasta itsestä kirjoittaminen tuntuu minusta hauskalta ja helpolta. Sitten sitä yrittää aloittaa kirjoittamisen kunnes rupeaa miettimään liikaa omia aikeita, taustoja ja lopulta mieleen juolahtaa se kuuluisa "mitä jos". Tuo ovela lauseen pätkä tupsahtaa joka ajatuksen eteen; "Mitä jos en olekaan hyvä", mitä jos tästä ei tule mitään"... jne..
Onneksi harhautin ajatukseni ja salakavalasti aloitin haaveeni toteuttamisen.
Terve siis kaikille täältä haaveiden ensi askeleilta! :-)